Pettää ilman pettämistä

Yliopiston pikkujoulussa menin kauheassa humalassa valehtelemaan poikaystävän kavereille ja omille kavereilleni, että olin pettänyt poikakaveriani. Ei mitään järkeä. En siis ollut pettänyt. En vieläkään tiedä miksi niin tein ja en muista koko illasta mitään. Huono selitys, mutta se on totta. Hävettää. Sen jälkeen loppui juominen, sillä huomasin, että en hallitse suutani kännissä. Kerron valheita yms. Mutta kaikesta eniten tietenkin hävettää mieheni puolesta, sillä olemme edelleen yhdessä, ja luulen välillä, että mieheni kaverit säälivät miestäni sen takia, että olemme yhdessä ja he luulevat edelleen, että petin miestäni. Miehelleni kerroin totuuden noin vuosi tapahtuman jälkeen ja hävetti enemmän kuin itse töppäys. Onneksi mieheni uskoi. Kaikki asiasta tietävät henkilöt tietävät vielä sen henkilön kenen kanssa valehtelin olleeni, joten asian voisi tarkastaa tältä henkilöltä. En tiedä kumpi hävettää enemmän, se, että valehtelin, vai se, että mieheni ystävät luulevat sen olevan totta. Mutta opin asiasta ja olen päättänyt olla tarttumatta pulloon, sillä en osaa toimia oikein juotuani. En siis vielä tänä päivänäkään tiedä, miksi valehtelin, sillä en edes halunnut sitä kaveria josta puhuin. Kai ihminen on sitten kykenevä puhumaan ja tekemään mitä vain kun on tarpeeksi humalassa.VOih...